Hämeenlinnan alueella on ollut runsasta asutusta rautakaudesta lähtien. Rautakauden asutuksen keskus myötäili Vanajaveden järvireitin rantoja. 1200-luvulla Häme oli Novgorodin ja ruotsalaisten välisen valtataistelun keskeinen alue.

Pietari Brahe antoi kaupunkioikeudet 1639

Linnan perustaminen 1200-luvun loppupuolella varmisti alueen ruotsalaisten valtapiiriin. Linnasta tuli Hämeen linnaläänin hallinnon keskus. Ensimmäisen kerran Hämeenlinnan nimi suomenkielisenä tunnetaan vuodelta 1413.

Linnan ympärille syntyi sitä palvelevaa asutusta, jonkinlainen linnakylä. Vuonna 1639 Suomen kenraalikuvernöörinä ollut Pietari Brahe antoi Hämeenlinnalle kaupunkioikeudet, ns. privilegiot. Vanhin kaupunki syntyi linnan pohjoispuolelle, kenraalikuvernöörin määräyksestä kaupunki kartoitettiin ja sen tontit järjesteltiin.

Kaupunki siirrettiin linnan eteläpuolelle

1777 kuningas Kustaa III päätti, että kaupunki siirretään linnan eteläpuolelle, kruunun virkatalona olleen Saaristen maille. Kenraalimajuri A. M. von Arbin laati kaupungille asemakaava, joka kuninkaan määräämin muutoksin hyväksyttiin 1778.

Vuodesta 1775 lähtien Uudenmaan ja Hämeen lääninhallituksen paikaksi oli määrätty Hämeenlinna, uuteen kaupunkiin rakennettiin lääninhallitukselle talo. Kaupungin merkittävimmäksi rakennukseksi tuli uusi kirkko, jonka suunnitteli Kustaa III:n hoviarkkitehti Jean Louis Desprez. Kuningas tuki kirkon rakentamista ja painosti kaupunkilaisia hankkeen toteuttamiseen.

1800-luvulla Hämeenlinna paloi

V. 1831 suuri osa kaupungista paloi. Tulipalon jälkeen kaupunki sai uuden yliarkkitehti C. J. Engelin laatiman asemakaavan, jossa korttelit oli jaettu puuistutuksin toteutetuilla palokujilla. Syntyi uusi empiretyylinen puukaupunki, jota leimasivat puistoalueet.

Rautatie 1862

1862 Hämeenlinna yhdistettiin maan pääkaupunkiin rautatiellä, samoihin aikoihin alkoi vilkas höyrylaivaliikenne Vanajavedellä. 1800-luvun Hämeenlinna oli idyllinen koulu-, hallinto- ja varuskuntakaupunki. Teollinen kehitys alkoi varsin myöhään. Hämeenlinnan kasvun perustekijänä on ollut edullinen sijainti, täältä on lyhyt matka kaikkialle.

Hämeenlinnan kaupunki oli 1600- ja 1700-luvulla hyvin pieni. Kaupunki kasvoi hitaasti, mutta suhteellisen vakaasti 1800-luvun loppupuolen ajan, 1900-luvulla kasvu nopeutui, mutta todelliset suuret muutokset asukasmäärään tulivat toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, jolloin Hämeenlinnaa kasvattivat siirtoväki, alueliitokset ja suuri maaltamuutto 1960-70-luvulla.

Alueliitoksia 1940, -50 -ja -60-luvuila

Alueliitoksena vuoden 1948 alusta suuri osa Hämeenlinnan maalaiskunnasta liitettiin kaupunkiin, vuodesta 1955 Vuorentaan alue ja suurimpana alueliitoksena vuoden 1967 alusta kaupunkiin liitettiin Vanajan kunta (lukuun ottamatta Harvialan aluetta) sekä osia Hattulan kunnasta.

Kuntaliitos 2009

1.1.2009 Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos liittyivät kuntaliitoksen kautta yhteen yhdeksi kaupungiksi, jonka nimeksi tuli Hämeenlinna.

Kaupungin maa-alue kasvoi yli 10-kertaiseksi ja asukasluku on noin 67 000.

Asiasanat: historia
Viimeksi muokattu: 22.9.2015