Maailmanparannusmeininkiä digin varjolla

Viimeistään ensimmäiset Smart-tauluun liittyvät kokemukset sytyttivät Mari Orkolassa kipinän, joka ei ole sammunut. Tokaluokkalaiset oppilaat tekivät häneen suuren vaikutuksen noin kymmenen vuotta sitten. Hän oli saanut luokkaansa Smart-taulun ensimmäisten joukossa.

– Lapset suhtautuivat tauluun niin upeasti ja lopulta opettivat opettajia sen käyttöön. Jos aikuinen hyväksyy sen, että lapset osaavat paremmin kuin itse, niin se on hyvä tilanne. Turha pelko pois, eivät lapsetkaan pelkää epäonnistumista. Ja sitten korjataan, jos jokin menee pieleen, hän sanoo.

Smartin jälkeen Orkola alkoi kouluttaa tietoteknisissä asioissa muita opettajia ja hänestä tuli alueellinen ict-opettaja, joka vastaa tämän päivän tieto- ja viestintätekniikan (TVT) alueellista opettajaa. Orkola kiertää nykyisinkin aina keskiviikkoisin alueen kouluja TVT-opettajana.

Hän kouluttautuu jatkuvasti myös itse ja hakee tietoa aktiivisesti.

– Moni opettaja pelkää, että työ tuplaantuu, kun tehdään uudella tavalla. Kyllä, kaksi kolme vuotta tein hulluna töitä, mutta ajattelen, että se on ollut alkurysäys, joka kannatti. Nyt on menossa hyvä vaihe, eikä aikaa kulu niin paljon. TVT-opettajuus myös antaa resursseja omaan kouluttautumiseen.

Hän toivoo, että tutor-opettajamallista ja oppilasagenttitoiminnasta tulisi koulujen arkea.

– Näin opettaja saisi aina nopeasti kysymykseensä vastauksen. Joskus tuntuu, että avun pyytäminen on edelleen meille opettajille vaikeaa. Olen itse opetellut kysymään matalalla kynnyksellä ja nykyisin apua saakin hyvin, hän toteaa.

Tekstiä on muuallakin kuin oppikirjoissa

Orkola haluaisi jo keskustelun siirtyvän joko-tai-ajattelusta eteenpäin aikaan, jossa digitaalisuus ja perinteiset tavat kulkevat rinnakkain ja niitä hyödynnetään tilanteen mukaan.

Orkola valittiin vuoden digiosaavimmaksi opettajaksi Suomessa (Epson Suomen kilpailu). Valinta on tuonut mukanaan myös omanlaisen leimansa.

– Digileima on ehkä antanut kuvan, että kannatan esimerkiksi sitä, että kaikki palvelut pitäisi olla sähköisinä. Ei todellakaan, vaan pitää olla vaihtoehtoja. Mustavalkoinen ajattelu ei johda mihinkään, hän painottaa.

Orkola tarjoaa vaihtoehtoja myös oppilailleen. Oppilaat saavat usein valita kirjoittavatko käsin vai koneella. Kultainen keskitie tarkoittaa koulussa niin kirjoja kuin pädejäkin.

– Se, että kirjoista luovuttaisiin kokonaan, on kauhea ajatus. Mutta niiden ei tarvitse olla kalliita uusia oppikirjoja, vaan mitä tahansa kirjoja – suurimmasta osasta aineista ottaisin oppikirjat pois. Kirjastoa voisi hyödyntää paljon enemmän, Orkola sanoo.

Hän varoisi nostamasta digiosaajia työyhteisöissä muita paremmiksi.

– Siitä ei ole ollenkaan kysymys. Pahinta on lytätä viime työvuosinaan ne opettajat, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä hyvää työtä. Eikä digin omaksuminen edes ole mikään ikäkysymys. Moni vanhempi kollega on jonkin asian kerran opeteltuaan ihmetellyt, kuinka paljon helpommalla on sen jälkeen päässyt, hän kertoo.

Lopulta Orkolan mielestä on kysymys lapsen arvostamisesta ja oppimisen innon suojelemisesta. Olisi hyvä miettiä, mitä lapset jo tietävät, jotta motivaatio säilyy.

– Koulussa aloittava lapsi on yleensä täynnä tiedonjanoa. Moni osaa jo laskea ja lukea. Jos ensimmäisen kuuden kuukauden aikana opetetaan aiemmasta osaamisesta riippumatta luvut 0–10, lukemaan äänteitä ja kirjoittamaan kirjaimia, oppilas ei välttämättä ollenkaan ymmärrä, miksi koulussa ylipäätään käydään. Ei ainakaan oppiakseen uutta. Se on tasapäistämistä, jossa ei arvosteta lapsen valtavaa potentiaalia. Heidän päänsähän on aivosoluja täynnä.

Marin mietteitä digistä

Visio:
"Jos olisin it-insinööri, kehittäisin pilvessä toimivan kokonaisuuden, jonne pääsisi yhdellä kirjautumisella. Se kattaisi kaiken Wilmasta terveydenhuoltoon ja sinne pääsisi koko perhe. Wilma on todella kökkö väline, eikä sen ilmeisesti tarvitse uudistua".

En luopuisi:
"Sosiaalisen median yhteisöllisyydestä. Vanhempien ihana Facebook-ryhmä on tuonut valtavasti hyvää. Siellä on helppo nostattaa yleistä fiilistä ja saa olla hömppääkin. Perustin sen kaksi vuotta sitten kesällä ja vanhemmat tutustuivat toisiinsa ja tekivät treffejä ennen kuin 1. luokka edes oli alkanut."

IPad:
"Hyvä työväline tietojen käsittelyyn ja dokumentointiin, kun voi yhdistää ääntä, kuvaa ja videota, mutta sen lisäksi pitää oppia kirjoittamaan. Näppäimistö tarvitaan. Esimerkkinä iPad tai joku muu tallentava laite on hyvä väline lukunäytteiden nauhoittamiseen. "

Classroom:
"Helppo oppia kollegalta, joka on tällä jo tehnyt. Helpoimmillaan ohjelmassa voi tehdä oikeinkirjoitustehtävän, jonka laatimiseen menee viisi minuuttia. Sen jälkeen oppilaat tekevät, korjaavat ja palauttavat tehtävän ja opettaja voi kiertää koko tämän ajan auttamassa. Classroomiin voi myös luoda kokonaisuuksia, jotka liittyvät eri oppiaineisiin."

Seminaarin koulun Ojoisten Lastentalossa opettavalle Mari Orkolalle digilaitteet ovat vain parempaan oppimiseen tähtääviä rakennuspalikoita.
– Tavoitteena on digitaalisuuden, käsillä tekemisen ja kirjallisuuden harmonia, hän nauraa.

 

Asiasanat: uusi koulu
Viimeksi muokattu: 8.5.2017