Hämeenlinnassa, kuten lähes kaikissa Suomen kunnissa, on käytössä valtakunnallinen viheralueiden hoitoluokitus. Kanta-Hämeenlinnan asemakaavoitettuja viheralueita on jo pitkään hoidettu valtakunnallisen luokituksen määrittämiä laatuvaatimuksia noudattaen, kuitenkin kaupungin ominaispiirteitä korostaen ja vuorovaikutteisesti laaditun Viheralueohjelma 2015 periaatteiden mukaisesti.

Puistojen hoitoon kuuluvat puhtaanapito ja kasvillisuuden hoito, sekä kalusteiden, varusteiden ja käytävien kunnossapito.

Rakennetut viheralueet on jaettu kahteen kunnossapitoalueeseen:

  • läntinen kanta-Hämeenlinna sekä Renko ja Kalvola
  • itäinen kanta-Hämeenlinna sekä Hauho, Lammi ja Tuulos.

Puistojen hoidosta vastaa kaupunkirakennetoimiala, yhdyskuntarakentamisen, rakennuttamisen ja kunnossapidon palvelut. Iso osa sesonkiajan eli kesän töistä tehdään kausityövoiman, kuten määräaikaisten ammattilaisten tai ammattiin opiskelevien, ja koululaisten avulla. Puistoissa työskentelee myös sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaita ja Rikosseuraamusviraston alaisen Vanajan vankilan Ojoisten osaston työtoiminnassa mukana olevia rangaistustaan suorittavia vankeja.

Lammin, Tuuloksen, Hauhon kirkonkylän, Eteläisten ja Alvettulan taajamien kaupungin vastuulle kuuluvien liikenneväylien ja -viheralueiden, puistojen sekä ulkoliikuntapaikkojen hoidosta huolehtii vuosien 2018-2021 aikana Destia Oy, kaupungin määrittämän hoidon laatutason mukaisesti. Näiden alueiden kunnossapidosta voi jättää palautetta Destian asiakaspalvelunumeroon 040 681 9023. Destian asiakaspalvelu on avoinna arkisin klo 9 - 15. Urakkaan ei sisälly rakentamattomia tai virkistys- ja retkeilyalueita eikä veneiden maallevetopaikkoja.

Puistojen hoitoluokitus

Hoitoluokka päätetään yleensä puistosuunnitelmassa. Valinta perustuu alueen luonnonominaisuuksiin ja paikallisiin erityispiirteisiin, käyttötarkoitukseen ja rakentamisasteeseen sekä alueelle asetettuihin laatutavoitteisiin. Periaatteena on, että kaupungin keskustaa kohti siirryttäessä viheralueen rakentamisaste ja laatuvaatimukset kasvavat. Hoitoluokkaa voidaan muuttaa myöhemmin.

Elinympäristön biodiversiteetin kannalta kaupungin viheralueiden merkitys on suuri. Mitä intensiivisempää hoito on, sitä harvalukuisempaa on lajien kirjo. Perinteistä leikattavaa nurmikkoa monimuotoisemmilla niityillä tai erilaisissa kaupunkimetsiköissä viihtyvät niin hyönteiset, perhoset kuin linnutkin rikastuttaen ja elävöittäen ympäristöä.

Hoitoluokka määrittelee laatutason, jonka mukaan aluetta hoidetaan

Hoitoluokitus esitetään kaupungin karttapalvelussa väripintoina. Väriä vastaavan hoitoluokan löydät kartassa 'Viheralueet' -välilehden vieressä olevaa kysymysmerkkiä klikkaamalla.

Merkintöjen selite aukeaa erillisenä tiedostona myös tästä.

Symboli  Puistoleikkipaikka

A LUOKAT - RAKENNETUT VIHERALUEET

Enemmän tai vähemmän rakentamisen tuloksena aikaan saatuja viheralueita, joiden hoidon tavoitteena on pitää alue suunnitelman mukaisena.

Hoitoluokka_selite  A1 Edustusviheralueet

A1-hoitoluokan viheralueet ovat keskustaan sijoittuvia edustusviheralueita, joita lähinnä katsellaan ja kulku on ohjattu kestäville päällystemateriaaleille. Niille on ominaista monipuoliset istutukset, vesiaiheet ja rakenteet. Nurmikkoalueet eivät pääsääntöisesti toimi oleskelualueina, vaikka nurmikko pidetään lyhyenä. Näkyvää leikkuujätettä ei saa syntyä. Alueiden visuaalisen laadun tulee olla erinomainen, jotta ne täyttävät niille asetetut koristeellisuus- ja esteettisyysvaatimukset. 

A1-luokan puistot ovat intensiivisen hoidon takia hoitokustannuksissa kalliita ja niitä on vähän. A1 luokan puistoja ovat Hämeenlinnassa ainoastaan keskustan historialliset ja peruskorjatut Tori- ja Kirkkopuisto, Laivarannanpuisto ja Ystävyydenpuisto, Sibeliuksen puisto ja Itsenäisyyden puisto

Hoitoluokka_selite  A2 Käyttöviheralueet

A2-hoitoluokan viheralueet ovat käyttöviheralueita, joita voidaan nimensä mukaisesti käyttää erilaisiin virkistys- ja oleskelutarkoituksiin. Ne ovat kulutukselle alttiita, mikä edellyttää muun muassa kasvualustan rakenteelta kantavuutta ja nurmikon heinälajeilta ja -lajikkeilta kulutuskestävyyttä. Näille alueille ominaista ovat puu- ja pensasistutukset sekä säännöllisesti leikatut nurmialueet.

A2-luokan alueita ovat mm. pitäjien keskusalueet sekä asuntoalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat puistot, joilla on paljon käyttöä. Kanta-Hämeenlinnassa esimerkiksi Linnanpuisto ja rantareittiin liittyvät rakennetut viheralueet kuuluvat A2-luokkaan. Lähipuistojen leikkipaikkojen välittömät ympäristöt hoidetaan A2-luokan mukaisesti. Kaupungin sisääntuloväylät sekä muut keskeiset liikenneviheralueet kuuluvat A2-hoitoluokkaan.

Hoitoluokka_selite  A3 Käyttö- ja suojaviheralueet

A3-hoitoluokan viheralueet ovat käyttö- ja suojaviheralueita. Ne sijoittuvat usein rakennetun viheralueen ja luonnon ympäristön välimaastoon. Ne muodostuvat puistomaisista suoja-vyöhykkeistä tai luonnonmukaisemmin hoidettavista alueista ja ne voivat sisältää metsäisiä osia. Nurmikkoalueet ovat usein niittymäisiä ja niitä voidaan käyttää ulkoiluun, oleskeluun, liikuntaan ja pelaamiseen. Ylläpidon avulla varmistetaan, että alueet ovat käytettävissä ja turvallisia käytön kannalta, mutta niiden viimeistelty ulkoasu ei ole ylläpidon päätavoite. 

B LUOKAT - AVOIMET VIHERALUEET

B-luokat ovat erilaisin hoitotavoin avoimena pidettäviä, pääosin niittymäisiä alueita ja peltoja. Alueilla voi esiintyä yksittäisiä puita tai pensaita sekä puu- ja pensasryhmiä. Niittytyyppistä kasvillisuutta voi olla myös teiden pientareilla, jolloin niitä hoidetaan niityn periaattein. B-hoitoluokat ovat tulevaisuuden mahdollisuus kehittää monimuotoisempia viheralueita.

B-luokitus on Hämeenlinnassa otettu myöhemmin käyttöön ja hoidon rajanveto A2 ja B-luokkien välillä on osittain vielä kesken. 

Hoitoluokka_selite  B1 Maisemapelto

Peltoja viljelemällä säilytetään maiseman avoimuus sekä peltoluonnon ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuus ja niitä hoidetaan maataloudessa käytettävin menetelmin. Kaupungin omistamilla pelloilla viljelyä hoitavat vuokraajat.

Hoitoluokka_selite  B2 Käyttöniitty

Käyttöniityt ovat pääosin niittoalueita, joiden kasvusto niitetään tai murskataan 1-2 kertaa kasvukauden aikana. Ne sijaitsevat taajamissa, asuinalueilla tai niiden läheisyydessä. Käyttöniitty voi olla myös osa isompaa virkistysaluekokonaisuutta tai puistoa. B2-alueilla olevat kulkureitit ja kalusteet pidetään siisteinä ja turvallisina käyttää.

Hoitoluokka_selite  B3 Maisemaniitty ja laidunalue

Maisemaniityt ovat luonnon monimuotoisuuden sekä kulttuurimaiseman säilymisen kannalta tärkeitä alueita. Hoidon tavoitteen on ylläpitää avointa niittymaisemaa siten, että alue säilyttää omat erityispiirteensä.

Hoitoluokka_selite  B4 Avoimet alueet ja näkymät

Avoimet alueet ovat avoimia tai puoliavoimia viheralueita esimerkiksi taajaman tuloväylien, teiden ja muiden väylien varrella. Niitä ovat esimerkiksi viljelykäytöstä poistuneet pellot, aukeat alat metsässä, sähkölinjojen alustat sekä muuten avoimena pidettävät näkymät, esimerkiksi näköalapaikoilta tai järvinäkymät. Niitä ei yleensä niitetä, vaan umpeenkasvu estetään vesomalla, murskaamalla tms. menetelmällä, esimerkiksi kahden vuoden välein. Raivausjäte voidaan kerätä tarvittaessa.

Hoitoluokka_selite  B5 Arvoniitty

Nämä alueet on määritelty erityisen tärkeäksi joko kulttuuriperinnön, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta. Hoito perustuu kohdekohtaiseen suunnitelmaan.

Hoitoluokka_selite  C LUOKAT - METSÄT

Taajamametsät ovat puuston peittämiä alueita, joiden kasvillisuus on luonnonmukaista. Taajametsät ovat kaupunkilaisille tärkeitä lähivirkistysalueita, joista on monenlaista hyötyä. Ne sitovat pölyä ja melua, imevät hulevesiä ja peittävät näköyhteyksiä esimerkiksi melunlähteisiin, kuten vilkkaasti liikennöidyt kadut. Lisäksi ne tarjoavat asuinpaikan monille eliöille ja mahdollistavat eliöiden liikkumisen viherkäytäviä pitkin.

Taajamametsät eroavat hoidollisesti talousmetsistä. Metsien elinvoima heikkenee rakennetussa ympäristössä nopeammin kuin laajemmissa metsissä. Reittien varsien puustoa ja lähimetsiä joudutaan hoitamaan käyttöturvallisuuden ja maisemallisten tekijöiden takia intensiivisemmin.

Tällä hetkellä Hämeenlinnassa on käytössä vain C1-lähimetsät, vaikka mahdollisia metsäluokkia on useita. Muita metsä- ja virkistysalueita hoidetaan varsinaisten metsänhoitosuunnitelmien tai erikseen laadittujen hoitosuunnitelmien mukaan.

Asiasanat: puistot
Viimeksi muokattu: 11.5.2018