Lasten Liikunnan Tuen toiminnassa itseluottamus nousee turvallisesta yhteisöstä

”Arki on aika lailla erilaisempaa kuin joskus aikaisemmin”, toteavat nuoret ystävykset Viena, Ira, Johannes ja Nico heidän kertoessa tämän hetken kuulumisiaan.

Tiiviiksi nelikoksi hioutunut tiimi on muodostunut Lasten Liikunnan Tuen kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä muutamia kuukausia takaperin. ”Nähdään toisiamme vapaa-ajallakin. Me käymme yhdessä kuntosalilla, uimassa, kävelemässä tai heittelemässä frisbeetä”, Ira jatkaa kertomalla ystävyydestä tarkemmin. ”Teemme myös ruokaa yhdessä. Johannes muistaa mahtavasti aina huomioida sen, että olen kasvissyöjä”, Ira kehuu.

Toisesta välittäminen ja huolehtiminen huokuu teoissa sekä ystävysten tavassa puhua toisilleen. Hyväntuulista huumoria unohtamatta. ”Niin, Irallehan vuorostaan kuuluu kiitos oveltani löytyneestä, ystävyyssuhteemme käynnistäneestä kasvisruokalähetyksestä,”, Nico heittää virnuillen.

”Oikeasti olemme tosi onnellisia näistä kavereista”, ystävykset jatkavat.

”Eihän meillä kenelläkään ole ollut tällaista porukkaa aikaisemmin. Parasta on, että voidaan kaikki olla ihan omia itsejämme – ei tarvitse esittää mitään tai kilpailla paremmuudesta.”

Turvallinen yhteisö

Ira kertoo, että omaan itseen suhtautuminen on myös muuttunut. Ystävykset arvelevat, että moni heistä näki alussa itsensä täysin päinvastaisena kuin miten muut ryhmässä olijat toisensa näkivät.

Itseluottamuksen tiedetään olevan ennemmin yhteisön psykologisesta turvallisuudesta nouseva tekijä kuin puhtaasti yksilöllinen ominaisuus. Lasten Liikunnan Tuen ryhmätoiminnassa kiinnitetäänkin erityisesti huomiota kollektiivisen luottamuksen rakentumiseen. ”Täällä nimenomaan on ollut turvallista olla”, Nico vahvistaa.

Ennen kuntouttavaan toimintaan liittymistä ryhmäläisillä ei ollut juurikaan tietoa siitä, millaista toiminnassa tulisi olemaan. Ystävykset yllättyivät pian kaikesta monipuolisuudesta. ”Keskustelemme ryhmätoiminnassa niin kehonhuollosta, venyttelystä kuin rentoutumisestakin sen lisäksi, että puhumme myös unesta, ravinnosta, mielen hyvinvoinnista ja ihmissuhdetaidoista”, Ira erittelee.

”Liikkumistuokioissa on kaiken lisäksi ollut kaikkea hauskaa, kuten esimerkiksi poffausta eli pehmomiekkailua”, Viena muistelee ja jatkaa, että on hienoa, kun liikkumista ei rakenneta suoritusten ympärille, vaan pisteitä saa esimerkiksi kannustamisesta.

”Saadaan myös toivoa ja vaikuttaa”, Ira lisää.

Viena summaa, että käsitys liikkumisesta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta on todella muuttunut. Ystävykset toteavat, että heistä on tullut varsin ennakkoluulottomia kokeilemaan kaikkea uutta.

Jatkopolkuja suunnittelemassa

Rohkeus kulkea eteenpäin näkyy myös ryhmäläisten lähitulevaisuuden suunnitelmissa ja valinnoissa. Ystäväporukasta Ira aloittaa kuluvana syksynä terveydenhoitajan opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa. Nico pohtii ohjelmointialalla jatkamista, ja Johannes ja Viena miettivät, voisiko oma ala löytyä vaikkapa kielten tai eläintenhoidon parista.

Ystävykset suuntaavat uteliain ja odottavaisin mielin syksyyn. Ryhmätoimintaan osallistumisesta kysyttäessä nelikko onkin yhteen ääneen samaa mieltä: kannatti lähteä ja osallistua.

”Tämä on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni”, Viena toteaa.

Lasten Liikunnan Tuen yhteystiedot:

Anu Saarinen

Hankekoordinaattori, ohjaaja

anu.saarinen@kktavastia.fi

p. 040 905 2908

–

Olli Kartano

Hankevastaava, ohjaaja

olli.kartano@kktavastia.fi

p. 0400 744 860

Tutustu myös:

Lasten Liikunnan Tuen verkkosivut: Lasten liikunnan tuki ry

Teksti ja pääkuva: Mari Salokangas