Osa 4. Ukkosenjumalan monet kasvot
Sarjan edellisessä osassa taivalsimme Hattelmalan harjutietä pitkin ja kurkistimme toisiin todellisuuksiin. Kuljemme yhä samaa tietä, ja löydämme sen varrelta merkillisiä ja monitulkintaisia paikkoja. Lopulta päädymme Janakkalaan, jossa tiputamme kolikon Taaranlähteeseen.
Osa 1. Sigfrid Antinpoika kohottaa Ukon maljan
Osa 2. Hiisivuori ja Hauhon huikkapaikat
Osa 3. Harjutie vie toiseen todellisuuteen
Kun luontokohteiden muinaisia ”käyttötarkoituksia” yritetään selvittää paikannimien perusteella, joudutaan pahimmillaan sellaisen etymologisen pyörremyrskyn keskelle, jossa kummallisten kansantarinoiden ja mielikuvituksellisten sananselitysten muodostamasta sekasotkusta voi ammentaa päättömille paikannimille loputtomasti erilaisia tulkintoja.
Esimerkiksi Hattelmalanharjun alue on tupaten täynnä paikkoja, jotka ovat nimensä puolesta saattaneet olla vaikka minkälaisia messumestoja. Tyyriönmäki, Panun palsta ja Rauninmaa muiden muassa on mahdollista tulkita Ukkoon liittyviksi esihistoriallisiksi palvontapaikoiksi, ja niin on myös tehty.
Hattelmalaa suojasi pohjan puolelta korkea harju, ja se oli sen vuoksi mitä parhain kylän paikka, ja harjun laitaa puhaltaneilta luoteistuulilta haluttiin varjeltua palvomalla kylän sillä suunnalla olevilla mäillä Tyyriä eli Ukkoa ja Raunia. Mahdollisesti samaan palvontaan viittaa Panun palstakin. -Seppo Suvanto: Vanajan keskiaika, teoksessa Vanajan historia I
Näiden nimien yhdistäminen muinaissuomalaiseen uskonnonharjoittamiseen on sinänsä perusteltua, mutta nimille on löydettävissä myös arkisempia ja yksinkertaisempia selityksiä. Esimerkiksi nimi Panu on kyllä liitetty kansanrunoudessa ukkoseen, salamointiin ja tietäjiin, mutta yhtä hyvin Panun palsta on voinut olla vain jonkun Panun palsta.
Samalla tavalla kuin Panu on saattanut olla pelkkä Panu, on myös Rauni voinut olla pelkkä Rauni. Toisaalta Rauninmaa on voinut viitata myös muinaissuomalaisessa mytologiassa hieman hämäräksi jäävään hahmoon, jonka on tulkittu olevan joko Ukon vaimo tai Ukko itse.
Hillittömät hiisibileet
Rauni nousee esiin Mikael Agricolan 1500-luvun puolivälissä laatimassa pakanallisten jumalien luettelossa. Agricola kertoo runomuotoisessa luettelossaan erilaisten jumalhahmojen lisäksi muun muassa ukonvakkajuhlasta, jota tavattiin viettää hiisipaikoissa kevätkylvön yhteydessä. Ukonvakkajuhlan ohjelmaan kuului muun muassa Ukon maljan juominen, jonka Sigfrid Antinpoika toimitti myöhemmin Hauholla alkuperäisestä vakkajuhlayhteydestään irrotettuna. Alkuperäiseen ukonvakkajuhlaan sisältyi kuitenkin paljon muutakin:
Ja quin Kevekylvö kylvettin
silloin ukon Malja jootijn.
Sihen haetin ukon wacka
nin joopui Pica ette Acka.
Sijtte paljo Häpie sielle techtin
quin seke cwltin ette nechtin.
Quin Rauni Ukon Naini härsky
jalosti Ukoi pohjasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ja Wdhen Tulon.
Huomiota herättävin Agricolan vakkakertomuksesta esitetty tulkinta on se, että humalaiset juhlijat olisivat harrastaneet hiisimetsiköissä rituaalista ryhmäseksiä. On arveltu, että tämänkaltaisen rituaalin tarkoituksena olisi ollut näyttää ikään kuin mallia Ukolle ja Raunille, joiden rakastelun toivottiin saavan aikaan vesisateen ja sen mukanaan tuoman kasvun läheisille pelloille.
Yllämainitun kaltaiset rituaalit eivät ole maailmalla ennenkuulumattomia, ja on täysin mahdollista, että sellaisia on toimitettu myös täällä. Agricolan runomuotoisen esityksen voi kuitenkin tulkita myös monella muulla tavalla. Lisäksi lienee syytä suhtautua varauksella ensinnäkin siihen, mitä Agricola todella tiesi vakkajuhlista ja toiseksi siihen, mitä uskonpuhdistaja Agricola halusi tiedonannollaan saada aikaan. Kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun ”pakanallisten tapojen turmiollisuutta” on korostettu pienellä värikynällä.
Myllynomistaja vai ukkosen jumala?
Lemminkäinen pyytää apua Ukolta ylittäessään tulista järveä Robert Ekmanin maalauksessa vuodelta 1867. Arkeologi Unto Salo on esittänyt, että Ukon oikea nimi olisi Ilmarinen. On kuitenkin mahdollista, että ukkosen jumalan todellinen nimi on jäänyt tuntemattomaksi.
Sellaisia paikkoja, jotka osattaisiin liittää suoraan ukonvakkajuhliin esimerkiksi jonkin perimätiedon perusteella, ei nykyisen Hämeenlinnan alueelta tunneta. Ukkoon tavalla tai toisella ainakin nimensä puolesta liittyviä paikkoja täällä kuitenkin on. Sellainen saattaa olla esimerkiksi Hattelmalassa sijaitseva Tyyriönmäki.
Äkkiseltään Tyyriönmäen nimen voisi kuitenkin kuvitella olevan kytköksissä Hattelmalanjärvestä lähtevään Tyrynojaan, joka on saanut nimensä sen varrella sijainneesta Tyrynmyllystä. Mylly taas on nimetty Tyry-nimisen omistajansa mukaan.
Toinen selitys löytyy muinaisista loitsuista. Niissä nimi Tyyri esiintyy, kun puhutaan oravista. Tämä taas johtuu siitä, että oravien lajinhaltijaa, eli eräänlaista kantaemoa on kutsuttu Tyyrikiksi. Tyyriönmäki voisi siis olla paikka, jossa oravat ovat vipeltäneet sankoin joukoin. Tai paikka, jossa ihmiset ovat jostain syystä kokeneet parhaimmaksi ryhtyä palvomaan oravien kantaemoa.
Nyt kun tilanne on kuitenkin se, että tahtoisimme loihtia Hattelmalan paikannimistöstä esiin Ukko Ylijumalan, meidän täytyy olettaa, että oravien tai myllynomistajan sijaan Tyyriönmäki on nimetty muinaisskandinaavisen ukkosen jumalan Tyrin mukaan.
Tyr-nimestä johdettuja Tyyri ja Tuuri -nimityksiä on paikoin käytetty myös silloin, kun on puhuttu Ukosta. Ajatuksena on tällöin ollut se, että samalla tavalla kuin karhua on kunnioitettu ja pelätty niin paljon, että sen oikeaa nimeä ei ole tohdittu lausua, on myös Ukolle keksitty erilaisia kiertoilmaisuja. Itseasiassa myös nimi Ukko on saattanut olla vain kyseiselle jumalalle keksitty kiertoilmaus. Vastaavia nimityksiä ovat olleet ainakin Äijä, Isänen ja Palvanen, josta on helppo vetää yhtäläisyys Miemalassa sijaitsevaan Palvaanlinnaan.
Palveltu paikka vai palvaajien linna?
Perimätieto kertoo, että Palvaanlinnan nimi olisi ollut alunperin Palavalinna, ja että tuo nimi tulisi siitä, että vuoren laella olisi poltettu merkkitulia. Toinen tarina kertoo, että nimi Palvaanlinna johtuisi siitä, että kyseessä olisi ollut palveltu paikka. Kolmas tarina kertoo, että Palvaanlinna viittaisi vuoren laella olleeseen linnaan, jonka isäntää kansa olisi palvonut. Neljännen selityksen mukaan Palvaanlinnan nimi johtuisi mäellä harjoitetusta lihan palvaamisesta.
Tuntuisi houkuttelevalta hyväksyä, että palvaamista kuvaava sana todella liittyisi palvaamiseen, eikä esimerkiksi palvottuun linnanherraan, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Mutta jonkinlainen palvontapaikka Palvaanlinna on sittenkin ollut! Tämän puolesta todistaa se tosiseikka, että kallion juurella on sijainnut Matokivi -niminen, sittemmin siirretty ja rikottu uhrikivi, sekä uhrilähde. Matokivenlähteellä tehtiin perimätiedon mukaan palveluksia lähteenhaltijalle lahjoittamalla tälle esimerkiksi rahaa ja neuloja.
Taaranlähteellä tapahtuu!
Eräästä Janakkalan pitäjän Turengin kylässä viime maaliskuun 7 päivänä pidettyjen käräjien tutkimuksesta huomaa konsistori tyytymättömyydellä, että muunmuassa kansaa Teidän kunnia-arvoisista seurakunnistanne vuosittain vielä sanotaan lähtevän Janakkalan kirkon mäelle Laurin sunnuntaina, mihin useat vievät myytäväksi olutta ja paloviinaa, jolloin yksi jos toinen juo ylöllisesti väkeviä juomia, minkä johdosta sitten seuraa tappeluita ja kirouksia y. m. Osa harjoittaa sen ohella kaikenlaista taikuutta, hieroen heitä kirkkomaan lähellä olevassa lähteessä.
Turun tuomiokapituli 1731
Matokivenlähteen haltijasta ei ole säilynyt tarkempaa muistitietoa, mutta on mahdollista, että joidenkin lähteiden haltijana on toiminut itse Ukko. Näin voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että Lammilla sijaitsevaa Elämänlähde -nimistä uhrilähdettä on kutsuttu myös Ukonlähteeksi. Kuuluisa esimerkki muinaisjumalan mukaan nimetystä lähteestä löytyy Janakkalan Tarinmaalta, jossa sijaitsevalla pyhällä lehdolla oleva Laurinlähde on tiettävästi ollut ennen katolista aikaa virolaiselle Tarapita-jumalalle pyhitetty Taaranlähde.
Lammin Ukonlähteen sijainnista on olemassa kahdenlaista tietoa. Toisen mukaan lähde sijaitsee Onnenvuoren, ja toisen mukaan Linnamäen juurella. Käsittelemämme aiheen kannalta oleellisinta on kuitenkin se, että näiden paikkojen välissä, Lovonjärven rannalla, sijaitsee parantajiin ja noitiin yhdistetty paikka nimeltä Hiidenhoilo. Sinne matkaamme sarjan seuraavassa osassa, ja unohdamme armeliaasti sen sietämättömän tosiseikan, että Ukonlähteen nimestä emme voi oikeasti päätellä, onko lähde nimetty ukkosen jumalan vai jonkun lähistöllä asuneen vanhan ukon mukaan.
Teksti ja tekoälykuvituksen toteutus: Ossi Nyström
Lue sarjan seuraava osa tästä: Osa 5. Hiidenhoilosta Kapakanmäelle
Haavio, Martti: Suomalainen mytologia (1967)
Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia (1931)
Koski, Mauno: Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue – Semanttinen tutkimus I (1967)
Nissilä, Viljo: Suurvanajan nimistöä, teoksessa Koskimies Y.M.(toim.) Vanajan historia I (1976)
Pulkkinen, Risto: Suomalainen kansanusko – Samaaneista saunatonttuihin (2014)
Puolamäki, Laura ; Koski, Katriina: Perinnemaisemat Kanta-Hämeessä -esiselvitys (2022)
Salo, Unto: Ukko: The God of thunder of the ancient Finns and his Indo-European family (2006)
Suvanto, Seppo: Vanajan keskiaika, teoksessa Koskimies Y.M.(toim.) Vanajan historia I (1976)
Tarkiainen, W: Mikael Agricolan runot ja virret (1929)
Uljas, Kiuru: Lammi – Kuvia ja kertomuksia pellavapitäjästä (1989)
Digitaalinen nimiarkisto:
Koivuniemi, Lea: Matokivi, Vanaja (Kotus, 1963) [Matokivi (Kotus, 1963) – Nimiarkisto]
Koivuniemi, Lea: Palvaanlinna, Vanaja (Kotus, 1962) [Palvaanlinna (Kotus, 1962) – Nimiarkisto]
Kuusela, Riitta: Tyrynoja (Kotus, 1971) [Tyrynoja (Kotus, 1971) – Nimiarkisto]