Asumisterveys

Sisäilman laatu

Asunnon ja muun sisätilan sisäilman tulee olla puhdasta, eivätkä lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, valo, säteily, mikrobit ja muut vastaavat tekijät saa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskeleville (Terveydensuojelulaki (763/94) 27 §).

Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olojen valvonta (asunnontarkastus) kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin ja varsinaisen valvontatyön tekee terveystarkastaja.

Asukkaan kärsiessä melusta, kylmyydestä, hajuista, puutteellisesta ilmanvaihdosta tai muusta vastaavasta tai epäiltäessä, että asunnossa on esimerkiksi kosteus- tai homevaurio, tulee asukkaan ensimmäiseksi ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (esim. taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja).

Kiinteistön omistaja on velvollinen selvittämään ongelman syyt ja korjaamaan epäkohdat. Esimerkiksi kosteusvauriot kannattaa korjata heti, ettei terveyshaittoja pääse syntymään.

Asukkaan kärsiessä melusta, kylmyydestä, hajuista, puutteellisesta ilmanvaihdosta, säteilystä tai epäiltäessä, että asunnossa on kosteus- tai homevaurio, tulee asukkaan ensimmäiseksi ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (esim. taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja). Kiinteistön omistaja on velvollinen selvittämään koetun haitan syyt ja korjaamaan epäkohdat. Taloyhtiön osalta haitan selvittämisen ja korjaamisen vastuu määräytyy yhtiöjärjestyksessä. Kosteusvauriot kannattaa korjata viipymättä, ettei terveyshaittoja pääse syntymään.

Mikäli haitan korjaamisesta vastuussa oleva ei asukkaan pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin tai haitan olemassaolosta on erimielisyyttä, voi asukas ottaa yhteyttä terveystarkastajaan  puhelimitse tai sähköpostitse. Terveystarkastaja selvittää haitta-asiaa tarpeen mukaan kiinteistön ja/tai asunnon omistajan kanssa. Mikäli koettua haittaa ei saada poistettua tai asiaa ratkaistua neuvonnalla, voi asukas pyytää terveystarkastajalta asuntotarkastuspyyntölomakkeen täytettäväkseen.

Asuntotarkastuspyyntö tulee terveysvalvonnan käsittelyyn asukkaan tai asunnon omistajan täytettyä sähköisen asunnontarkastuspyyntölomakkeen tai toimittamalla asuntotarkastuspyyntö sähköpostitse terveystarkastajalle. Asuntotarkastusta voi pyytää myös puhelimitse, jos asuntotarkastuspyyntölomakkeen täyttämisessä on ongelmia.

Tarkastuspyynnön jälkeen terveystarkastaja arvioi tarkastuskäynnin tarpeellisuutta ja sen ollessa tarpeen, sopii tarkastuskäynnin asukkaan kanssa. Tarkastukselle kutsutaan asukkaan lisäksi vähintään kiinteistöä edustava henkilö. Tarkastuksesta kerrotaan myös aina asunnon omistajalle sekä vuokranantajalle. Osallistujien määrä pidetään maltillisena.

HUOMIO! tarkastuksia ei tehdä asunnon oston tai myynnin tarpeita varten tai asukkaan itse omistaman rakennuksen kunnon arvioimiseksi. Terveystarkastajalla on virkavastuu, joka edellyttää toimenpiteiden vaatimista tarkastuksen kohteelta, jos ne ovat tarpeen.

Asuntotarkastuksella pyritään selvittämään, aiheutuuko asunnosta siinä asuville henkilöille terveyshaittaa.

Asuntotarkastuksella tai ennen sitä, viranhaltija haastattelee asianosaisia sekä tutustuu mahdollisten asiakirjojen avulla kohteen historiaan, eli esimerkiksi mahdollisiin aiemmin esiintyneisiin ongelmiin kuten vesivahinkoihin tai kosteusvaurioremontteihin.

Asuntotarkastuksen kannalta tärkeitä asiakirjoja ovat esimerkiksi kohteen rakennepiirustukset ja aikaisemmin tehdyt kuntotarkastus- tai kuntotutkimusraportit.

Tarkastuskäynnillä viranhaltija tekee aistinvaraisia havaintoja, pintaa rikkomattomia kosteusmittauksia ja yksinkertaisia olosuhdemittauksia liittyen lämpötilaan ja ilmanvaihdon toimintaan.

Saatujen tietojen ja havaintojen perusteella viranhaltija arvioi tilanteen, joka ratkaisee, tarvitaanko asunnon terveyshaitan selvittämiseksi toimenpiteitä, kuten vaaditaanko lisätutkimuksia asian selvittämiseksi ja velvoitetaanko korjaamisesta vastuussa oleva korjaamaan terveyshaitta. Jos viranomaisella on riittävät perusteet todeta, ettei asunnossa ole terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa, tuolloin toimenpiteitä ei tarvita.

Viranhaltija laatii tarkastuksesta pöytäkirjan, joka toimitetaan asunnon omistajalle sekä muille asianosaisille.

Radon asunnoissa

Radon (Rn) on

  • hajuton
  • mauton
  • näkymätön
  • radioaktiivinen jalokaasu

Radonia ei pysty mitenkään aistimaan. Sitä syntyy jatkuvasti maankamarassa ja kaikessa kiviaineksessa.

Rakennuksen huoneilmaan radonia voi tulla

    • rakennuksen alla olevasta maaperästä
    • rakennusmateriaaleista
    • rakennuspaikalla käytetystä sorasta

Lisätietoa radonin lähteistä:

Huoneilman radonpitoisuus selvitetään mittaamalla. Pitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan ja talvella huoneilman radonpitoisuus voi olla moninkertainen kesällä mitattuihin pitoisuuksiin verrattuna.

Radonpitoisuuden mittauskausi on 1.9. – 31.5. välinen aika.

    • Asunnoissa, työpaikoilla ja muissa oleskelutiloissa radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3).
    • Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3.
    • Mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden pienentämiseksi.
    • Mikäli radonpitoisuus on 200 – 300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa.
    • Mikäli huoneilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, huonetilan radonturvallisuus on riittävä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Säteilyturvakeskuksen suositusten mukaisesti rakentamisen tulisi perustua radonturvallisiin ratkaisuihin kaikkialla Suomessa.

Radonin aiheuttamien terveyshaittojen torjuminen on huomattavasti helpompaa rakennettavissa kuin jo rakennetuissa asunnoissa.

Hämeenlinnan rakennusjärjestyksessä on ohjeet maaperän radonpitoisuuden huomioon ottamisesta rakentamisessa.

Lisätiedot:

Korhonen Touko

, , , , ,