Meikä asuu missä haluu: Ikääntyvälle koti merkitsee yhä enemmän

Hyvä toimiva koti on tärkeä kaikenikäisille. Erityisen tärkeä se on lapsuudessa, mutta myös ikääntyessä. Ikäihminen viettää kodissaan lähes koko päivän toisin kuin työikäinen. Jos koti ei toimi, elämä on vaivalloista, hankalaa, jopa vaarallista. Kunto laskee sekä henkisesti että fyysisesti. Ei jaksa pitää huolta itsestään. Mikään ei kiinnosta.

Kolmas ikä, eläkeikä, on nykyään todella pitkä, helposti 20-30 vuotta. Olemme pitkään hyväkuntoisia ja vireitä. Ei ole yhdentekevää, millaisessa kodissa nämä vuodet vietämme. Hyvää kuntoa ei kuitenkaan riitä loputtomiin. Toimiiko tämä kotini vielä, kun en jaksa kiivetä portaita tai tarvitsen rollaattoria?

Muuttaminen on raskasta nuorellekin ihmiselle. Erityisen raskasta se on meille ikääntyneille. Se on myös henkisesti raskasta. Kukapa haluaisi luopua tutusta ja rakkaasta paikasta, naapureista, kotimaisemasta. Riittääkö raha uuteen asuntoon? Puhumattakaan siitä, miten raskas urakka on rakkaan kodin tyhjentäminen. Luopuminen on tuskallista. Muuttopäätöstä lykätään ja lykätään kunnes oma pakko. Mutta onko uuden elämän aloittamiseen ei enää voimia?

Aina ei toki tarvitse muuttaa. Jos vanhan kodin saa kohtuullisin kustannuksin esteettömäksi ja turvalliseksi, siellä voi huoletta jatkaa asumista. Nämä muutostyötkin on hyvä tehdä tai teettää ajoissa, kun vielä jaksaa suunnitella ja asua remontin keskellä.

Millainen olisi ikääntyville ihannepaikka elää ja asua eläkevuodet, jotka monelle ovat elämän parasta aikaa? Ei ole työhuolia. Voi elää omannäköistä elämää. Vastaukset vaihtelevat. Ikäihmiset ovat hyvin erilaisia ja pitävät mielellään kiinni omista tottumuksistaan. Yksi rakastaa omaa rauhaa, toinen kaipaa seuraa ja juttukavereita. Joku nautti oman pihan rapsuttamisesta, toinen inhoaa sydämestään. Joku harrastaa kulttuuria, toinen kaipaa luontoon. Onneksi Hämeessä on kaikkea tätä tarjolla.

Yhteistä meille kaikille lienee, että haluamme lähelle palveluita. Kauppaan pitää päästä omin avuin, turvallista reittiä. Kauppareissu on monelle päivän tai viikon kohokohta. Tulee lähdettyä ulos, liikkeelle. Tapaa usein tuttuja, joiden kanssa rupatella. Voi istahtaa penkille seuraamaan elämää. Ruokatavarat voi toki tilata myös kotiin, mutta mihin jää arkiliikunta ja ihmisten tapaaminen. Ikäihmisistä lähes puolet asuu yksin, ilman juttukaveria.

Kuka huolehtii, että mahdollisimman monella ikäihmisellä on hyvä koti myös tulevaisuudessa? Ennen kaikkea meidän on huolehdittava siitä itse. Asumme suurin osa omistusasunnoissa. Usein meillä on toki läheisiä ja omaisia, jotka auttavat, mutta ei aina. Kaupungilla ja tulevalla hyvinvointialueella on myös suuri vastuu. Asukkaiden hyvinvoinnista ja asumisesta huolehtiminen kuuluu jatkossakin kunnille. Hyvinvointialueen tehtävänä on pitää huolta terveys- ja sosiaalipalveluista. Näihin kuuluvat kotipalvelut ja erilaiset hoivakodit.

Yksi kaupungin kiireellisistä tehtävistä on laatia asumisohjelma, joka kattaa myös ikäihmisten tarpeet. Vanhoihin kerrostaloihin tarvitaan hissejä sekä esteettömyyttä ja turvallisuutta lisääviä muutostöitä. Näiden toteutusta tulee kaupunginkin tukea ja avustaa. Samoin tarvitaan täydennysrakentamista sekä kantakaupunkiin että pitäjien taajamiin. Kysyntää tulee riittämään sekä kohtuuhintaisille omistusasunnoille että vuokra-asunnolle.

Ikäihmiset haluavat lähelle palveluja, keskelle elämää.

Kirjoittaja: Sirkka-Liisa Virtanen, Hämeenlinnan vanhusneuvoston puheenjohtaja

Meikä asuu missä haluu –hankkeen blogi-sarjassa esittelemme erilaisia Hämeenlinnassa toteutettuja tai toteutumassa olevia ikääntyvien omaehtoisia asumisratkaisuja.