Tarinoita lapsiystävällisestä Hämeenlinnasta: Kokemusraportti – seikkailua HugoParkissa

Kävin ensimmäistä kertaa kiipeilypuistossa. Olimme miettineet jo aikaisemmin kaverin kanssa, että joskus sitäkin pitäisi kokeilla. Nyt meillä oli mahtava syy mennä kiipeilemään, sillä voitimme Hämeenlinnan nuorisotyön kesäpakusta liput HugoParkkiin! Me molemmat olimme positiivisesti yllättyneitä, että 25€ seikkailulipulla saa kiipeillä kolme tuntia, sillä mitään ennakkokäsitystä meillä ei ollut. Itse asiassa luulin, että lipulla saa kiipeillä vain yhden radan, joka jälkeenpäin kuulostaa hölmöltä. Kävimme kiipeilemässä heinäkuun alussa, perjantaina klo 10-13 ja sää oli loistava. Kesälomasesongista ja säästä huolimatta saimme kiipeillä radat rauhassa ja ottaa aikamme. Kiipeilemässä ihmisiä oli lapsista aikuisiin.

Minulla ei ollut etukäteen radoista minkäänlaista käsitystä, vaikka kiipeilypuiston ohi olen monta kertaa mennyt. Radoista sunmuista huolimatta eniten ennakkoluuloja olin asettanut itselleni. Ajattelin, etten ikimaailmassa menisi korkeinta rataa – jo toisiksi korkeimmat tuntuivat hirvittävältä ajatukselta. Luulin, että uskallan mennä yhden helpon radan ja lopetan tai menen vain sitä. Ensimmäiset radat meni hapuillen ja hakien tuntumaa. Mietin vielä silloinkin, mihin tuli ryhdyttyä? Niiden jälkeen kuitenkin huomasi jo kehitystä ja kiipeily olikin ihan kivaa.

Radat: 1 todella helppo ja matala, sillä haettiin tuntumaa. 2 ja 3 helppoja noin neljän metrin korkeudessa – lisää tuntumaa totisemmin. 4 ja 5 keskivaikeita, noin 10 metrin korkeudessa. 6 keskivaikea jopa 20 metrin korkeudessa. (7 ja 8 [Tarzan liaanihyppy – vaikea] ratoja en käsittele, koska niitä emme menneet) 9 Base Jump – vaikea.

Helppo ja nopea oppiminen sekä positiivinen kokemus helposta radasta sai lähtemään vaikeammille radoille, ja jopa korkeimmalle. Omasta kokemuksesta vitos radalla oli vaikeimmat tehtävät ja kutonen oli tehtäviltään helpompi, lisähaasteena vain korkeus. Nelos rata oli hauskin, sillä siinä oli paljon liukuja. Samaa mielipidettä kuulin ohimennen myös muilta kiipeilijöiltä. Inhokki este oli vitos radalla oleva liukuva skeittilauta, koska siihen oli vaikea keksiä hyvää tekniikkaa ja se liukui suht helposti alta pois. Tehtävien välissä olevat tasanteet osoittautuivat myös omalta osaltaan haasteellisiksi. Jossakin piti mennä oksan välistä ja jossakin vaijerien yli. Mutta tiesitkö, että kuudes rata huipentuu Base Jump hyppyyn kahdenkymmenen metrin korkeudesta? Siihen oli hyvät ja selkeät ohjeet, joiden mukaan toimitaan. Myös minä tein sen, eikä ollut niin paha kuin voisi olettaa! Vaihtoehtoisesti kutos radalta pääsee pois myös tikapuita pitkin.

Saimme hyvää ja osaavaa palvelua kahdelta nuorelta työntekijältä. Opastus oli selkeää ja omasta epävarmuudesta huolimatta pystyin lähtemään radalle luottavaisin mielin. Meistä molemmista, minusta ja kaveristani, hyvää oli myös se, että opastaja ei kulkenut mukana vaan saimme kiipeillä omassa rauhassa. Kolmen tunnin aika kerkesi hyvin menemään kaikki radat läpi (1-6 ja 9), vaikka monessa kohdassa epäröinti oli hidasteena.

Mitä kannattaa tai pitää ottaa mukaan? Kuten HugoParkin sivuilla lukee, radoilla pitää olla kengät jalassa ja hanskat kädessä. Hanskoja saa myös paikan päältä ja suosittelen ottamaan pitäväpohjaiset kengät. Monet tehtävät olisivat olleet liukkailla, tasapohjaisilla kengillä monta kertaa haasteellisempia. Tottakai mukana pitää olla myös seikkailumieltä ja mieluusti tsemppaava seuralainen! Kaverin tuesta ja tsemppauksesta oli minulle iso apu. Yksin en olisi uskaltanut mennä kaikkia ratoja.

HugoParkin kiipeilypuistosta jäi hyvä kokemus, vaikka minulla ei ollut niin hyviä ennakkoluuloja. Itsensä ylittäminen on palkitseva tunne ja sitä kiipeillessä sai yllin kyllin yksittäisen tehtävän tai radan jälkeen ja aikana. Kuten kaverini sanoi: “Pitää tuoda tänne muitakin kavereita kokeilemaan”. Nyt, kun homma on tuttu ja uuden lajin kynnys ylitetty, voisi HugoParkkia käyttää perus ajanviettoon. Käsittääkseni sieltä löytyy myös muita aktiviteetteja kuin kiipeily, mutta niistä sinun täytyy itse ottaa selvää. Onko HugoPark sinusta yksi tekijä kaupungin aihepiiriin “Paras paikka piipahtaa, viihtyä ja asettua”?

Kirjoittaja: Johanna Könnö, lukiolainen Hämeenlinnasta