Osa 5. Hiidenhoilosta Kapakanmäelle
Sarjan aikaisemmissa osissa olemme huomanneet, että hiisissä järjestettyjen rituaalien ensisijaisena tarkoituksena on ollut peltojen satoisuuden turvaaminen. Seuraavaksi matkustamme Lammille ottamaan selvää siitä mitä muuta hiisissä puuhailtiin. Samalla piipahdamme oluella Tuuloksen Kapakanmäellä.
Osa 1. Sigfrid Antinpoika kohottaa Ukon maljan
Osa 2. Hiisivuori ja Hauhon huikkapaikat
Osa 3. Harjutie vie toiseen todellisuuteen
Osa 4. Ukkosenjumalan monet kasvot
Sigfrid Antinpojalla oli saderituaalien lisäksi tietoa myös vanhoista parannustavoista. Asia käy ilmi tuomiokirjasta, jossa mainitaan, että hänet tunnettiin kotiseudullaan pistotaudin parantajana, joka kierteli ympäri pitäjää parantamassa sairaita.
Sigfrid hoiti potilaitaan valelemalla pistoskohtaan pukin talista ja sian ihrasta valmistamaansa voidetta. Levitettyään voiteen hän lausui Isä meidän -rukouksen, ja seuraavat sanat niin monta kertaa, että pistoissa päästiin kymmeneen:
Pistä, jos sinä pistät yhden kerran nin minä pistän kaksi kerta…
Pistä, jos sinä pistät kaksi kerta nin minä pistän kolme kerta…
Työskentely pistosparantajana johti lopulta siihen, että Sigfridiä syytettiin käräjillä epäjumalanpalveluksen lisäksi myös noituuden harjoittamisesta.
Sigfrid teki kotikäyntejä, mutta on todennäköistä, että esihistoriallisina aikoina tietäjät paransivat potilaitaan hiisissä. Tällainen paikka on voinut olla esimerkiksi Lammin Hiidenhoilo, joka on kuin vuoren halkaiseva vihreä vuoma, jota pitkin kulkee polku.
Kuka hoilaa hiidessä?
Lovonjärven levähdyspaikalta lähtevä polku on Hiidenhoilon sisäänkäynti. Kun tästä portista astuu sisään, ja autotien humina vaihtuu hiljalleen lehtien kahinaan ja linnunlauluun, tuntuu siltä kuin olisi astellut saniaisten valtaamaan satumaailmaan, jossa polkua halkovat juurakot ovat viittä vaille valmiita tulemaan tietoisiksi itsestään. Kun tänne malttaa pysähtyä hetkeksi, voi kuulla kallonsa sisällä kuinka menneet vuosisadat hoilaavat hiljaa jossain sammalten alla, syvällä maan uumenissa. Tällaisessa ympäristössä kiire on elämän tuhlaamista, mutta kun matkan on väistämättä jatkuttava, pääsee polkua pitkin Napilanmäen ja Patamäen läpi rautakautiselle Linnamäelle. Linnamäen jälkeen vastaan tulee Untulanharjun upea luontopolku, jonka pähkinälehdot sulkevat sisäänsä paljon sellaista, mitä sanat tuskin tavoittavat.
Tarinan mukaan Hiidenhoilo on saanut nimensä siitä, että hiisiolennot hoilasivat, kun ne ajoivat karjaansa sen polkuja pitkin Ormajärven rantalaitumille. Vain hiisi tietää onko kyse ollut siitä samasta hiisinkarjasta, joka toisen tarinan mukaan kylvi kaaosta ja sekasortoa Hauhon rajaseudulla. Tämä itse pääpaha edellä kulkenut hiisinkarja käytti uhrilähteitä portteina maanalaisiin käytäviin, joita pitkin mullikat syöksyivät sinne sun tänne laittamaan asiat mullin mallin.
Lammin pitäjän historiasta kirjoittanut Anja Virmala toteaa kirjassaan, että tarina karjalleen hoilaavista hiisistä viittaa selvästi Hiidenhoilossa toimineisiin pakanuudenaikaisiin noitiin ja tietäjiin. Se että Hiidenhoilon lähistöllä on vielä 1900-luvun alkuvuosina asunut Kiviskänä tunnettu parantaja lienee kuitenkin ennemmin sattumaa kuin osoitus Hiidenhoilon tietäjäperinteen sitkeästä jatkumisesta halki vuosisatojen. Lammilla lapsuuden kesiään viettäneen kirjailija Anni Polvan muistelmiin Kiviskä on joka tapauksessa jähmettynyt vaikuttavana ja salaperäisenä hahmona, joka kierteli metsissä ja soilla, keräsi kukkia ja sammalia, ja keitti mustassa rautapadassa väkevänhajuisia rohtoja.
Kun nykyisin muistelen häntä, hän palaa mieleen kuin Kalevalasta leikattuna. Juuri hänen kaltaisekseen kuvittelen muinaiset, voimakkaat tietäjänaisemme. – Anni Polva
Mystinen miekanhiontakivi
Hiidenhoilon sijainti rautakautisen asutuksen, uhrilähteen ja linnavuoren lähistöllä antaa aiheen olettaa, että paikka on ollut muinainen uhrimetsikkö, johon on myöhemmin yhdistetty myös erilaisia kansantarinoita. Erikoista on kuitenkin se, että myös Untulanharjun toisella puolella on ollut jonkun yhteisön jakama uhripaikka. Tämä voidaan päätellä siitä, että Evontien varrella sijaitsee Honkaliinin uhrilähde ja kalmisto, sekä niistä kivenheiton päässä Gammelgårdin kartanoalueella kököttävä merkillinen miekanhiontakivi. Miekanhiontakivien alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole päästy varmuuteen, mutta niiden on arveltu liittyvän esimerkiksi kiviesineiden työstöön ja erilaisiin rautakautisiin uskomuksiin.
Gammelgårdin Miekanhiontakivi vuonna 1933. Suomesta tunnetaan seitsemän miekanhiontakiveä, joista kuusi sijaitsee Kanta-Hämeessä. Lammilla kiviä on kaksi. Nimestään huolimatta kivet tuskin liittyvät miekkojen hiomiseen. Kuva Nils Cleve Museovirasto/Arkeologian kuvakokoelma
Kiven lähettyviltä Ormajärven rannalta on löydetty kymmenittäin naudan hampaita. On mahdollista, että nämä hampaat liittyvät jotenkin siihen mitä kiven luona on ammoisina aikoina puuhailtu. Kuka tietää, vaikka asiaan olisi sotkeutunut myös Tuulensuun mäellä tuulta puhkunut Ormos- tai Orma -niminen viljain suojeliatar, jonka mukaan Ormajärvi ja Ormijoki on tarinan mukaan nimetty.
Ormalla sanotaan olleen venevalkama lähellä Ormajokea olevan Pestimäen/nykyisen murteen mukaan Valkamamäen lähitteellä olevan mäen alla vähän matkaa pohjoiseen Pohjoisten kylästä, jossa hän vastaanotti net uhrit kuin veneillä vedettiin Ormajärveltä päin, pitkin jokea. Kapokan mäellä noin ½ virstaa itäänpäin Tuulensuusta oli hänellä Kapo kaljain tekiä, jota annettiin uhrijuomana runsasvaraisille uhrivieraille. -Paikkainnimiä ja paikallistarinoita 1879-1882: Orma eli Ormajoki
Orman olutpidoista ei liene olemassa tämän kummempaa todistusaineistoa. Se että ihmiset ovat kokoontuneet rajapaikalla olevalle mäelle kohottamaan olutmaljoja säitä hallitsevalle jumalalle kuulostaa kuitenkin tutulta. Ehkä muistot seudulla pidetyistä muinaisista ukonvakkajuhlista ovat aikojen saatossa muuttuneet tarinoiksi Tuuloksessa tuulta puhkuvan paikallisjumalan kunniaksi vietetyistä pidoista? Oli miten oli, ihmiset kokoontuvat Tuuloksen Kapakanmäellä vielä tänäkin päivänä, eikä näissäkään kokoontumisessa ole tiettävästi ollut oluesta pulaa.
Kansantarinoiden perusteella on hankala vetää vedepitäviä johtopäätöksiä siitä mitä menneinä aikoina on todella tapahtunut. Ne ovat kuitenkin hyvää evästä monenlaisille mielikuvitusmatkoille. Tässä tekstissä kerrotut tarinat piirtävät karttaan reitin, joka alkaa Hiidenhoilosta. Ehkä hoiloa pitkin talutettiin karjaa Ormajärven rannalla olevan uurteisen kiven luokse uhrattavaksi. Ja kuka tietää, vaikka uhrilihat olisi soudettu vesireittejä pitkin Tuuloksen ja Lammin rajalla sijaitsevalle Kapakanmäelle, jossa lihoista valmistettiin uhriateria säitä hallitsevan jumalan kunniaksi pidettyjä olutjuhlia varten.
Teksti ja tekoälykuvituksen toteutus: Ossi Nyström
Sarjan seuraavassa osassa löydämme lisää lammilaisia hiisiä. Ne antavat meille aiheen matkustaa Rengon Käräjämäelle, jossa uppoudumme ajatukseen hiisistä vanhoina käräjäpaikkoina.
Lue sarjan seuraava osa täältä: Osa 6. Kadonneiden käräjäkivien arvoitus
Lähteet:
Aalto, Ilari: Miekka kivessä – Suomen alueen miekanhiontakivien uudelleenarviointi, julkaisussa Arx Tavastica 14 (2020)
Kiuru, Uljas: Lammi – Kuvia ja kertomuksia pellavapetäjästä (1989)
Melander, K. R.: Muutamia tietoja Ukon ja maanhaltijan palvonnasta meillä entisaikoina, julkaisussa Virittäjä 1/1932 (1932)
Miettinen, Tiina ; Mäkelä-Alitalo, Anneli: Hauhon historia II (2009)
Moilanen, Ulla: Solki ja naudan hampaat – Uhrilöytöjä miekanhiontakiven vierestä? [Solki ja naudan hampaat – Uhrilöytöjä miekanhiontakiven vierestä? – KALMISTOPIIRI]
Paikkainnimiä ja paikallistarinoita 1879-1882: Orma eli Ormajoki [PAIKKAINNIMIÄ JA PAIKALLISTARINOITA 1879-1882 (kotus.fi)]
Polva, Anni: Kun olin pieni (1986)
Qvist: Pakinaa Hauhon haltioista, julkaisussa Aamulehti 7.7.1934 (1934)
Ruotsalainen, Pirjo ; Virmala, Anja: Lammin pitäjän historia 1: Ruotsin vallan loppuun (1972)
Digitaalinen nimiarkisto:
Harjula, Taru: Hiidenhoilo, Lammi (Kotus, 1967) [Hiidenhoilo (Kotus, 1967) – Nimiarkisto]
Häppölä, Sinikka, Kapakanmäki, Tuulos (Kotus, 1967) [Kapakanmäki (Kotus, 1967) – Nimiarkisto]
Peippola, Veikko: Hiidenhoilo, Lammi (Kotus, 1982) [Hiidenhoilo (Kotus, 1982) – Nimiarkisto]
Uotila, Eeva: Kapakkamäki, Lammi (Kotus, 1965) [Kapakkamäki (Kotus, 1965) – Nimiarkisto]