Intiassa liika ei ole liikaa
Työskentely ulkomailla voi avata uusia näkökulmia myös varhaiskasvattajille. Intian Mumbaissa työskentelevä Elina Kataja on vienyt mukanaan hämeenlinnalaista varhaiskasvatusosaamista ja aikoo tuoda tullessaan iloa, väriä ja juhlia.
Kun Elina Kataja päätti hakea työpaikkaa Intiasta, oli hän ehtinyt toimia Hämeenlinnassa varhaiskasvatuksen suunnittelijana seitsemän vuotta.
”Varhaiskasvatus on ammatillinen intohimoni, ja olin jo hetken ajatellut, että työelämäni kaipaisi jotain uutta. Intian keikka tuli kuin tarjottimella.”
Intiaan kesäkuussa 2023 muuttanut Kataja toimii Mumbaissa Finland International Schoolin opettajakoulutuksen päällikkönä. Hän vastaa suomalaisen kasvatuksen ja opetuksen metodien ja pedagogiikan täydennyskouluttamisesta pienten lasten intialaisille opettajille. Lisäksi Kataja on tuottanut muun muassa erilaisia oppaita ja oppikirjoja. Työskentely Intiassa on hänen mukaansa moninaista, haastavaa ja äärettömän mielenkiintoista.
”Intia ja Suomi edustavat hyvin erilaista käsitystä koulutuksesta ja opetuksesta. Suomessa uskotaan toiminnalliseen oppimiseen, lapsi- ja oppilaskeskeisyyteen, lasten osallisuuteen, aktiiviseen tekemiseen ja siihen, että lapsi todella oppii ja ymmärtää oppimansa. Intian perinne opetuksessa taas on ulkoa opettelussa, muistamisessa ja kirjakeskeisessä opetuksessa jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Lisäksi opetus on hyvin opettajakeskeistä, eikä lapsen omalle äänelle tai ajattelulle jää juuri tilaa. Meidän koulumme tuo tähän perinteeseen uudenlaisen lähestymistavan.”
Uusia näkökulmia ulkomailta
Usein kuulee sanottavan, että pitää mennä kauas, jotta oppii katsomaan lähelle. Sanonta on pitänyt kutinsa myös Katajan kohdalla. Hän suosittelee työskentelyä ulkomailla lämpimästi kaikille varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville.
”Kun lähtee pois omasta turvallisesta piiristä, voi oppia ammatillisesti ja ihmisenä valtavasti uutta, ja voi oppia tarkastelemaan työtä ihan uudesta näkökulmasta. Itse olen oppinut suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta täällä ehkä enemmän kuin vuosikymmeninä Suomessa. Minun on ollut pakko omassa työssäni miettiä ja työstää perinpohjaisesti auki se, mistä meidän varhaiskasvatuksemme ja perusopetuksemme oikeastaan koostuu ja mitkä ovat ne elementit, jotka haluan nähdä myös meidän koulussamme ja meidän opettajiemme työssä.”
Hämeenlinnan opit
Kataja saa työstään uusia näkökulmia, mutta toki niitä kulkee myös toiseen suuntaan. Siksi Intian Mumbaissa on nyt koulu, jossa noudatetaan toimintatapoja, jotka ovat saaneet alkunsa tuhansien kilometrien päässä Suomen Hämeenlinnassa.
”Olemme tehneet Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa paikalliset varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat tiiviissä ja laajassa yhteistyössä henkilöstön kanssa. Niistä on rakennettu puunmakuisten asiakirjojen sijaan varhaiskasvattajan käsikirja -tyyppiset oppaat. Tuo Hämeenlinnan prosessi on ollut poikkeuksellinen Suomessa, koska muualla kyseistä asiakirjaa on työstetty hyvin eri tavoin. Samaa prosessia olen luotsannut Intiassa, ja sen tuloksena meillä on nyt uunituoreet opettajien käsikirjat varhaiskasvatuksessa.”
Ymmärrys siitä kuinka erilaisista koulutuksellisista lähtökohdista kukin työelämäänsä rakentaa on kasvattanut entisestään Katajan suomalaista opettajankoulutusta kohtaan tuntemaa arvostusta.
”Niin ikään hämeenlinnalaisen varhaiskasvatuksen ytimet ovat jotain, mitä haluan myös täällä vaalia: lasten osallisuus, ammattilaisten kekseliäisyys, kestävän kehityksen lähtökohdat, inklusiivinen arki, johon mahtuu monenlaista oppijaa, leikillinen oppiminen sekä kunnioittava vuorovaikutus lapsia kohtaan.”
Kaikkea vähän liikaa
Katajan kertomuksista käy selväksi, että myös meillä hämäläisillä harmaan halaajilla olisi monenlaista opittavaa siitä, kuinka Intiassa suhtaudutaan niin koulutukseen kuin elämään ylipäätään.
”Toisin mielelläni mukanani Suomen toisinaan vähän harmaaseen arkeen värikkään, iloisen, räiskyvän, yhteisöllisen elämän ja jatkuvat juhlat. Siinä missä meillä Suomessa juhlitaan suunnilleen kolme kertaa vuodessa, Intiassa kouluissa juhlitaan varmasti kolme kertaa kuussa näkyvästi, isosti, juhlallisesti, vauhdikkaasti ja äänekkäästi.”
Maana Intia on Katajan mielestä huikea paikka, jossa kaikkea on vähän liikaa niin hyvässä kuin pahassa.
”Liian äänekäs, liikaa ruuhkia, liikaa ihmisiä, liikaa saastetta, liian kuuma… Samalla valtavasti juhlia, valtavasti värejä, tuoksuja ja tansseja, puheliaita, äänekkäitä, nauravia ja auttavia ihmisiä, valtavasti erilaisia kohteita ja kulttuureja ympäri Intiaa, joihin tutustua. Kaikkea vähän liikaa – mutta ehkä siksi nautin täällä olemisesta niin paljon!”
Teksti: Ossi Nyström
Tämä artikkeli on julkaistu Hämeenlinnan kaupungin Arjessa mukana -asukaslehdessä 3/2024. Lue koko lehti verkossa.