Kansainvälisyyspäivänä Rengon koulussa kohdataan eri maista tulleita ihmisiä ja harjoitellaan englantia

Rengon peruskoulussa on jo kahdenkymmenen vuoden ajan vietetty kerran vuodessa koko koulun kansainvälisyyspäivää. Päivä on odotettu, toivottu ja tykätty.

Kansainvälisyyspäivänä koululle oli kutsuttu eri maista Hämeenlinnassa tai lähiseudulla olevia opiskelijoita, vaihto-oppilaita ja muita kotikansainvälisyyden toimijoita. Tänä vuonna paikalla on myös Erasmus+- ohjelman opiskelijoita.

Päivän ideana on, että ulkomailta Suomeen tulleet nuoret kertovat Rengon koulun kaikille 120:lle oppilaalle ja esikoululaisille englanniksi maastaan ja kulttuuristaan, opettavat tansseja tai leikkejä, esittelevät oman kulttuurinsa esineitä tai vaikka perheensä ruokakulttuuria. Vieraat opettavat oppilaille myös tervehdyksiä ja muita arjen fraaseja omilla äidinkielillään.

“Pohjimmiltaan kaikessa on idea kohtaamisesta. Täällä Rengossa emme paljonkaan kohtaa muualta muuttaneita. Tuomme koululle sitten maailman ainakin kerran vuodessa käymään”, kuvailee kielten opettaja Terhi Lahdenpohja, jonka ideasta päivä on lähtenyt aikoinaan, ja joka edelleen vastaa koko päivän suunnittelusta ja koordinoinnista. Vaikka päivän koordinointi on pitkälti yhden käsissä, toteutukseen tarvitaan koko koulu.

Rengon koulun opettaja Terhi Lahdenpohja.

“Oppilaat saavat kuulla päivän aikana monella eri korostuksella puhuttua erilaista englantia, kun pääasiassa tottuvat kuulemaan oppimateriaalien ja englannin opettajansa puhumaa englantia. Ja mikä parasta he pääsevät itsekin käyttämään kielitaitoaan aidoissa vuorovaikutustilanteissa”, kertoo Lahdenpohja.

Toisenlaista englantia kuin oppitunnilla

Tänä vuonna Rengon kansainvälisyyspäivässä oli esityksiä Georgiasta, Perusta, Ecuadorista, Indonesiasta, Italiasta, Australiasta, Azerbaidzanista ja Saksasta. Jokainen vierailija oli valmistanut esityksen, jonka esittää päivän aikana kahdeksan kertaa samassa luokassa nonstoppina. Esiintyjä pysyy samana, vain oppilaat vaihtuvat ympärillä.

“Tämä on vähän tällainen härdellipäivä, kun oppilaat kulkevat opettajiensa kanssa luokasta eli maasta toiseen. Ja osallistuvat noin kahdenkymmenen minuutin esityksiin. Mutta hyvin tämä on aina hoitunut”, naurahtaa Lahdenpohja.

Pienemmille ykkös-kakkosluokkalaisille ja eskareille esitykset käännetään suomeksi, ja isommat kuuntelevat ja osallistuvat jo englanniksi.

Ekaluokkalaisten kouluohjaaja Mira Suomalainen kertoo, että päivä on jännittävä ja sitä odotetaan kovasti. “Oppilaat tykkäävät tästä tosi paljon ja ovat innostuneita, kun tapaavat muualta tulleita ihmisiä ja näkevät kivoja kuvia eläimistä ja paikoista. Itsekin olen oppinut tämän päivän aikana uutta ja haluan matkustaa Georgiaan”, kertoo Suomalainen.

Nelosluokkalaiset Selja ja Liina ovat innoissaan kulkeneet päivän aikana luokasta eli maasta ja maanosasta toiseen.

“Me käytiin jo Perussa ja sitten me käytiin, mikä se maa se Azerbaidzanissa. Ja sitten me ollaan menossa Australiaan. Ja en enää muista minne kaikkialle”, kertoo Selja.

Päivä on tyttöjen odottama, sillä se poikkeaa ihan täysin muista koulupäivistä. Kesken päivän käydään ruokailemassa, mutta muutoin päivä kulkee vähän kuin olisi piipahtamassa ulkomailla.

“Tämä on tosi hauskaa. Vaikka mä en osaa englantia, niin oon mä jotain osannut sanoa, ja tää on ihan erilaista, kun ollaan englannin kielen tunnilla, jossa opetellaan sanoja ja pitää opetella kaikkea ulkoa. Niin nyt kuulee sitä kieltä ihan itse”, kertoo Liina.

Nelosluokkalaiset Selja ja Liina tykkäävät kansainvälisestä päivästä.

Ecuadorin kilpikonnat kiinnostavat

Piipahdetaanpa luokkaan, jossa ecuadorilainen Laura kertoo omasta maastaan. Parhaillaan on esittelyssä Galápagossaaret ja niillä asustelevat yli satavuotiaat kilpikonnat. Erityisesti Ecuadorin eläimet herättävät 6a-luokkalaisissa kiinnostusta ja herättävät lisäkysymyksiä.

”How old are those turtles?” ”Have you seen them?” ”What is your favourite food in Finland?”

Kysymyksiä satelee esiintyjälle ja Laura kertoo nähneensä kilpikonnan ja nimeää laskiaispullan herkukseen Suomessa.

Lopuksi Laura pitää pienen tietovisan Ecuadorista, johon käytetään oppilaille tuttua verkossa toimivaa Kahoot -kyselyä. Kukin oppilas vastaa tabletillaan, ruudulle ilmestyvät tulokset ja parhaiten vastannut saa palkkioksi pienen ecuadorilaisen karkin. Kahdenkymmenen minuutin piipahdus Ecuadorissa päättyy tanssiaskeleihin, kun Laura esittelee ecuadorilaista kansantanssia upeine värikkäine pukuineen.

Oppilaat keräävät tablettinsa ja siirtyvät seuraavaan luokkaan, jossa ollaankin Ecuadorin naapurimaassa Perussa.

Ecuadorilainen Laura kertoi omasta maastaan ja näytti kuinka pitkän matkan hän on tullut Suomeen.

”Hola!” huudahtavat José ja Lourdes espanjaksi tervehdyksen. Pian oppilaat opiskelevat samat asiat myös espanjaksi. ”Kuka olet, mistä tulet? Mikä on sinun nimesi?” Tutustutaan perulaisiin eläimiin kuten laamaan ja vaaleanpunaisiin delfiineihin sekä Andien kauniisiin vuoristomaisemiin.

José lurittelee pätkän panhuilulla, jonka jälkeen on aika kysymyksille. Oppilaita kiinnostavat panhuilu, laamat ja espanjan kieli.

Uusi rehtori on tullut jäädäkseen

Rengon koululla aloitti huhtikuun alussa uusi rehtori Jussi Lempinen, joka on jo ensi viikkojen aikana päässyt tutustumaan koulun mukavan yhteisölliseen ilmapiiriin.

“Olen viime vuosina kiertänyt Hämeenlinnassa vähän eri kouluissa, ensin vararehtorina Ruununmyllyssä, sitten rehtorina Hauhon Eteläisissä ja viimeksi Tuuloksessa. Kun Rengon pitkäaikainen rehtori Marianne Penttilä jäi eläkkeelle, minut valittiin tilalle. Olen tullut tänne jäädäkseni”, kertoo Lempinen, jota oppilaat ovat nopeasti jo tottuneet puhuttelemaan Jussi-reksiksi.

Lempisen mukaan koulu on niin hyvin pidetty, että kiireellä ei ole tarkoituksenmukaista asioiden muuttamiseksi lähteä kehittämään yhtään mitään. ”Kesää ja lomia kohti mennään, ja syksyllä mietitään sitten kehittämisaskeleita. Koska maailma on ympärillämme ja lastemme ympärillä niin hektinen, peräänkuulutan perustaitojen äärelle palaamista ja rauhoittumista”, toteaa Lempinen.

”Pyrimme keskittymään lukutaidon kehittämiseen, liikkumiseen ja kokonaisvaltaiseen lasten hyvinvointiin. Oleellista on, että jokaisella lapsella on koulussa hyvä ja turvallinen olla. Ja aikaa jää kohtaamiselle”, Lempinen kuvailee.

Kansainvälisestä päivästä Lempinen on innostunut. ”Kieltenopettaja Terhi Lahdenpohja vetää kansainvälisen päivän myös Hauhon Eteläisten koulussa. Siellä päivä on saanut vastaavanlaisen innostuksen ja suosion kuin Rengossa”, Lempinen kertoo.

Rengon koulun rehtori Jussi Lempinen.

Liikettä ja riemua välitunneilla

Osana Rengon koulun vakituista toimintaa pyöri kansainvälisyyspäivänä myös välkkäri-kerho. Se on liikuntakerho, jota vetävät oppilaat toisille oppilaille. Erityisopettaja Noora Tiitta valvoo ja ohjaa välkkäritoimintaa.

“Joka syksyllä välkkäritoiminnan vetäjiksi valikoituu muutama 4.- ja 5.-luokkalainen. He käyvät välkkäriohjaajan koulutuksen ja sen jälkeen he vetävät liikunnallisia välitunnin mittaisia liikuntatuokioita koulussa joka toinen viikko”, kertoo Tiitta.

Liikuntasalissa vilistää ykkösluokkalaisia ja riemunkiljahduksilta ei voi välttyä. Käynnissä on ”lattia on laavaa” -leikki, jossa varpaat palavat ellei astu erilaisten laattojen päälle. Leikki kehittää tasapainoa, koordinaatiokykyä ja pitää lapset liikkeessä.

“Välkkäritoiminnan ideana on lisätä liikuntaa, liikkumisen iloa ja toimintaa kaiken istumisen keskelle. Oppilaat tulevat välkkäriin mielellään ja luokan kaiuttimesta kuulutetaan päivän toiminta, ja mikä luokka on minäkin viikkona kutsuttuna liikuntasaliin.

Nelosluokkalainen Petra ohjaamassa välkkäriä.

Välkkäriohjaaminen on kivaa

”Mä pääsin ohjaajaksi, kun opettaja kysyi ja haastatteli ja sanoin, että mikäpä ettei. Kävin sitten sellaisen koulutuksen. Tää on ollut tosi kivaa”, kertoo Petra.

“On mukavaa ohjata toisia oppilaita ja keksiä kivoja leikkejä ja tekemistä, kertoo puolestaan Neea.

Välillä ohjaaja saa olla napakkana, että ohjeet menevät perille.

”Joskus noi kutoset on sitä mieltä, että ne ei usko. Mä ajattelen silloin, että ne on vähän niin kun uhmaiässä, ja sitten mä sanon niille, että mä oon täällä nyt tän välkän teidän opena ja teidän pitää uskoa mitä mä sanon. Ja kyllä ne sitten uskoo”, kertoo Petra.

Apua ohjaamiseen saadaan tarvittaessa erityisopettajalta, mutta pääasiassa ohjaajat suoriutuvat tehtävistä itse. He suunnittelevat liikkumiset, kutsuvat oppilaat koolle, antavat ohjeet, ohjaavat leikkiä ja siivoavat salin välkkäritunnin jälkeen taas kuntoon.

Nelosluokkalaiset Petra, Olivia ja Neea ovat välkkäriohjaajia.

Teksti: Kaisa Paavilainen, Kuvat: Miika Kangasniemi

Lue lisää Rengon koulusta koulun verkkosivuilta.